Vapaajäähdytys on vain kaunis sana lämmön hukkaamiseen

– Usein jäähdytyksen tehokkuudella on suora yhteys tuotantonopeuteen, Katri Parovuori toteaa.

Asiantuntija näkee, että muovialalla energiankäytön tehostamiseen on paljon hyviä mahdollisuuksia. 

Edistyneellä lämpöpumpputeknologialla voidaan kannattavasti hyödyntää jo 10-15 asteista ylijäämälämpöä. Calefan kehittämillä lämpöpumpuilla pystytään tuottamaan jopa 130 asteista lämpöä. 

Samanaikaisesti tuotantoprosessi saa tarvittavan jäähdytyksen.

Näin vältytään perinteiseltä energiaa runsaasti kuluttavalta tavalta jäähdyttää ja lämmittää erikseen. Ostoenergiaa tarvitaan huomattavasti vähemmän, jolloin samalla CO2-päästöt pienenevät. 

– Muovialalla on alettu viime aikoina ymmärtää, että omaa ylijäämälämpöä voi ja kannattaa hyödyntää. Tuotantohallissa kun on usein liiankin kuuma, niin lämmön talteenotto ja hallittu käyttö esimerkiksi toimistotilojen lämmityksessä on järkevää. Onhan se selkeä kilpailuetu, kun kertaalleen ostettu energia pystytään käyttämään useampaan kertaan, Parovuori sanoo.

Missä tehdas saa ylijäämä­energiasta parhaan hyödyn?

Ensisijaisesti hukkalämpö kannattaa hyödyntää prosesseissa.

– Esimerkiksi solumuovien valmistuksessa lämpöä voidaan uusiokäyttää uunin tuloilman esilämmityksessä. Jos prosessissa on kohta, johon lämpöä voi syöttää, hukkalämmön hyödyntäminen on edullisempaa kuin uuden energian ostaminen, asiantuntija linjaa.

Toinen hyvä kohde on kiinteistöjen lämmitystarpeet.

– Suomessa kiinteistöjen lämmitys on kannattavaa, mutta kesäaikana saatava hyöty on luonnollisesti melko pieni. Lämpöä voidaan kuitenkin hyödyntää esimerkiksi käyttöveden lämmityksessä.

Hukkalämmön myynti energiayhtiölle on kasvava trendi, jos omaa kohdetta uusiokäytölle ei löydy. Tätä tehdään jo nyt ja tulevaisuudessa se lisääntyy koko ajan. 

On arvioitu, että ainakin kolmannes Suomen kaukolämmön tarpeesta olisi tuotettavissa teollisuuden hukkalämmöllä. Tämän osalta markkinat ovat vasta avautumassa.

 —

Katri Parovuori on kemiantekniikan diplomi-insinööri ja tekniikan lisensiaatti, joka on tehnyt parinkymmenen vuoden uran muoviteollisuuden palveluksessa tuotekehityksessä ja liiketoiminnan kehityksessä.